Saagoja ja tikku-ukkoja -blogi on suuria vaaroja ja vaivoja uhmaten lähtenyt kuvausmatkalle entiseen emämaahamme Ruotsiin. Matkan tavoitteena oli alun alkaen kiertää ainakin Tukholmassa, Sigtunassa ja Uppsalassa kuvaamassa keskiaikaisia kohteita blogiani varten. Täällä paikan päällä tarjonnan runsaus on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni! Aikani ei mitenkään riitä useampaan paikkaan, vaan keskityn kuvaamaan vain Uppsalan alueen keskiaikaisia nähtävyyksiä. Kahden ympäripyöreän työpäivän verran olen ehtinyt jo kuvaamaan ja ainakin yksi suuri kuvauspäivä on vielä edessäpäin. Tämänkertainen blogiteksti ei siis ole akateemishenkinen yritys valottaa keskiajan kulttuuria ja taidetta, vaan enemmän sellainen päiväkirjahenkinen fiilistelyteksti, jossa kerron lähinnä kuvien avulla, että mitäs sitä on tullutkaan nähtyä.
Uppsalan tärkein keskiaikainen nähtävyys ja nähtävyys ylipäätään on tietenkin Uppsalan goottilainen katedraali. Rakennuksen rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1287 ja lähes nykyiseen asuunsa se valmistui vuonna 1435. Nykyisellään se on Pohjoismaiden suurin keskiaikainen kirkkorakennus. Katedraali oli Ruotsin kuninkaallinen kruunajaiskirkko 1700-luvulle asti ja keskiajalla sieltä käsin johdettiin katolista kirkkoa nykyisen Suomen, Ruotsin, Norjan, Islannin, Grönlannin, Färsaarten ja Huippuvuorten alueilla. Etukäteen jopa vähän pelkäsin täällä vierailua, koska olen blogissani tottunut käsittelemään suhteellisen pieniä ja vaatimattomia kohteita, mutta Uppsalan katedraali on valtava ja täynnä yksityiskohtia. Kaikki tämä ei tule mahtumaan yhteen blogitekstiin, vaan kirkkoa tullaan käsittelemään monessa erillisessä tekstissä vielä hyvin pitkään.
Tässä kuvassa on kuningas Erik Pyhän pyhäinjäännösarkku myöhäiskeskiajalta tai uuden ajan alusta. Siinä lepää Ruotsin valtion suojeluspyhimys, jonka kuvia Suomen kirkkojen seiniltä olen aikaisemmin esitellyt jokusen tässä blogissa. Kuvan alalaidan latinankielinen teksti kuuluu näin: "Pyhä Erik, kuningas ja marttyyri. Ruotsin suojelija". Tekstin loppuosa jää valitettavasti kulman taakse. Hän hallitsi Ruotsia vuosina 1156–1160 ja legendan mukaan toimeenpani ensimmäisen ristiretken Suomen pakanoita vastaan ja siten kristillisti Suomen. Hänen kohtalokseen koitui sota pakanallisia tanskalaisia kohtaan, minkä vuoksi arvonimi "marttyyri".
Tässä on kiviveistos joko 1200-luvun lopusta tai 1300-luvun alusta esittäen Neitsyt Marian kuolemaa. Esitteen mukaan tuo parrakas mies vasemmalla on Jeesus, joka vie Marian sielua taivaaseen. Kuvasta sitä voi tosin olla vaikea havaita. Keskiaikaisia kiviveistoksia on täällä pilvin pimein, kun taas koko Suomesta niitä löytyy kaksi alkuperäistä ja ainakin yksi 1900-luvulla Porvoon kirkkoon tuotu kappale.
Yleiskuvaa Uppsalan katedraalin sisätiloista. Vähän toinen meininki kuin Suomen pikku pytingeissä. Kyseinen kirkko on myös niitä harvoja keskiajan kirkkoja Pohjoismaissa, jotka ovat hyvin selkeästi goottilaisia. Esimerkiksi Suomen kirkkoja ei oikein mitenkään voi asettaa koulussa opetettuun jakoon romaanisten ja goottilaisten kirkkojen välillä. Periaatteessa Turun tuomiokirkko on goottilainen katedraali, mutta ei sekään kovin tyylipuhdas sellainen. Suomeen saakka eivät tällaiset eurooppalaiset muotivillitykset oikein yltäneet.
Uppsalasta löytyy myös lukuisia riimukiviä sieltä täältä, luultavasti ainakin parisen kymmentä. Vertailun vuoksi Suomesta löytyy yksi hajonneen riimukiven palanen. Tämä kuvaamani yksilö on Uppsalan katedraalin pihalla ja siihen kaiverrettujen riimujen mukaan sen pystyttivät Björn ja Brand edesmenneen isänsä Karlungin ja veljensä Kättilbjörnin muistolle. Kiven uskotaan olevan peräisin 1000-luvulta. Tämän kiven alkuperäinen sijainti on ollut katedraalin alla, mistä se löydettiin 1970-luvulla arkeologisissa kaivauksissa ja siirrettiin kirkon pihalle.
Heti Uppsalan Tuomiokirkon vieressä sijaitsee Pyhän kolminaisuuden kirkko, josta löysin tämän ihastuttavan ja jouluhenkeä valavan maalauksen. Teos lienee 1400-luvulta ja esittää tosiaan Raamatusta sitä kohtaa, jossa Herodes käskee surmattavan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset, jotta ei menettäisi paikkaansa uudelle juutalaisten kuninkaalle, jonka syntymästä itämaan kolme tietäjää hänelle kertoivat.
Tässä taas on Pyhän kolminaisuuden kirkko ulkoa. Nykyään pystyssä olevan kirkon eri osat on rakennettu eri aikoina. Tuo kuvassa näkyvä vasemmanpuoleinen siipi on 1200-luvulta, rakennuksen pääosa 1300-luvulta ja torni 1400-luvulta. Ilmeisesti keskiajalla torni on jatkunut puisena huomattavasti korkeammalle, mutta se tuhoutui tulipalossa 1700-luvun alussa. Tämä muuten on melko pitkälti samantyylinen, kuin Turun tuomiokirkko on ollut valmistuttuaan 1400-luvulla ennen uuden ajan lisäyksiä.
Ruotsin piispanistuin ei alkujaan sijainnut nykyisen Uppsalan paikalla, vaan paikassa, jota kutsutaan nykyään Vanhaksi Uppsalaksi. Asia on siis niin, että pian kristinuskon vakiinnuttua Ruotsissa kirkon päämaja perustettiin tuolloin vain Uppsalaksi kutsuttuun paikkaan, jossa sijaitsivat aikaisemmin Ruotsin kenties tärkein pakanallinen temppeli, paikallisten kuninkaiden pääkallopaikka ja esihistoriallisten kuninkaiden hautakummut. Ei ole tarkkaan tiedossa, milloin kristityt ottivat tämän pyhän paikan haltuunsa, mutta nykyinen kirkko on 1100-luvun peruja ja siten vanhin kirkko, jossa olen käynyt kuvaamassa tätä blogia varten.
Vanhasta Uppsalasta löytyy myös yllä kuvattuja hautakumpuja. Kyseiset hautakummut ovat joskus 500-luvulla tällä alueella hallinneiden kuninkaallisten hautapaikkoja. Niistä tiedetään hyvin vähän, vaikka ne mainitaan monissa vanhoissa saagoissa ja legendoissa. Legendan mukaan kolmeen suurimpaan kumpuun olisi haudattu kuninkaat Aun Vanhempi, Egill Tunnadolg ja Adils Voimakas, mutta arkeologisten kaivausten perusteella ainakin yhden haudatuista oletetaan olevan nuori nainen. On siis toistaiseksi mysteeri, ketkä näiden kumpujen sisällä lepäävät.
Lopuksi vielä hassu aseistettu kani, jonka löysin Vaksalan kirkon katosta. En tiedä siitä mitään, mutta onneksi minun ei vielä tarvitsekaan. Analysoin sitä sitten tulevaisuudessa.
Uppsalan matkan kuvamateriaalia tullaan varmaan käsittelemään tässä blogissa vielä monta kuukautta, koska sitä on paljon ja näiden tekstien aikaansaaminen on valtavan työlästä. Minulla oli jo valmiiksi kuvamateriaalia ainakin Porvoon kirkosta, Korppoon kirkosta ja Turun tuomiokirkosta, sekä Turun linnasta. Blogia tehdessä on siis yleensäkin jatkuva ongelma, että aiheita olisi valtavasti enemmän kuin mistä voin kirjoittaa. Pahaksi onneksi olen myös ehkä vähän kyllästynyt kirkollisiin aiheisiin, joten pitäisi varmana lähteä kaivelemaan uusia aiheita keskiajan kirjallisuudesta. Haluaisin kirjoittaa teille arabifilosofien eläinoikeuspohdinnoista, keskiajan matkakertomuksista ja eri uskontokuntien suhteista keskiajalla, mutta aiheita tosiaan on paljon ja kaikesta ei voi kirjoittaa nyt ja heti.
Nyt voisin alkaa lopetella tätä päivitystä. En aio jatkossa kirjoittaa mitenkään useammin tällaisia fiilistelytekstejä kuin tähänkään asti. Harvinaisuutena aion nämä pitää.
Kiitos!
- Pyry von Bagh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti